Vihertää..

Heissan!

Keskiviikkona saatiin se pieni maistiainen kesästä, ainakin meidän kylällä.
Aamu alkoi lasten viemisellä naapuriin, kun itselläni oli neuvolalääkäri.
Sieltä porhalsin hakemaan lapset ja menimme kahvilaan.
Koko sen ajan oli vielä siedettävää, mutta kun mieheni tuli kotiin alkoi se iltapäivän paahde.
Mittarista otin oikein kuvan. Siis kellon asetukset ovat ihan sekaisin, mutta ensimmäinen lukema on sisältä kylmimmästä nurkasta ja oikeanpuoleinen on varjosta terassilta.
Huvittaakin iltalehtien lööpit: 20 astetta rikki siellä ja siellä, kun meidän mäellä on melkein 10 astetta AINA lämpimänpää. Tilanne olisi ihanteellinen, jos olisi helteen ystävä, mutta kun pidän siitä sopivasta ilmasta. Nyt joudun menemään seinustoja pitkin ja välttelemään aurinkoa, koska siinä ei vaan voi oleskella.

Kukkasille, pensaille ja nurmikolle keli on onneksi tehnyt vain hyvää, koska keskiviikkoisen helteen ja eilisen sateen ansiosta silmut ovat puhjenneet ja narsissit nousevat kilpaa maasta. 

Krookuksistakin suurin osa on jo lakastunut, mutta onneksi ne olivat vasta ensimmäiset kukkaset meidän pihalla.

Mieheni piti olla lomalla tämä päivä ja torstai töissä, mutta keskiviikkona meidät yllätettiinkin sillä, että hän tuli  aikaisemmin kotiin ja pitikin kaksi vapaata!
Leo on siis ollut ahkerasti ulkona isänsä kanssa senkin jälkeen, kun Ariel on halunnut sisälle, niinpä tämän vuoden äitienpäiväkortit ovatkin vain toisen lapsen taideteoksia.
Meillä kun on isovanhemmat vähentyneet, niin en viitsinyt teetättää kortteja tällä kertaa. Taioin siis jonkin sortin versiot koneella ja löysin ihania runojakin lämmittämään mieltä.

Eilen sadepäivän takia yritin keksiä jotain tekemistä lapsille eli teimme muutaman pikkuleivän ja kun grillistä loppui kaasu päädyimme valmistamaan makkarat ja täytetyt herkkusienet uunissa. 

Loppujen lopuksi, kun sade taukosi oli pakko mennä ulos ja kaivaa ne ihanat kuravaatteetkin taas esille. 

Sainpahan itsekin aikaiseksi, kun rupesin kaivamaan pioneja ylös maasta ja suurensin istutuskuoppia, jos vaikka tänä vuonna ne rupeaisivat näyttämäänkin pioneilta..

Lupasin höpistä jotain raskaudestani eli palaan neuvolalääkäriin.
Kaikki oli ihan hyvin. Sokerirasituksenkin takia tehty sokerienseuranta oli ihan ok, mutta en päässyt mittarista eroon, kun pitää vieläkin aina välillä katsoa onko kaikki hyvin. Saan sokerit pysymään alhaisina ruokavaliolla, mikä ei tuota edes vaikeuksia. Ihmettelenkin miksi se yksi arvo oli koholla siinä rasituksessa, kun ei minulla ole aiemmissa raskauksissa ollut ikinä mitään. Luultavasti syy voi olla juomapuolesta, kun en alkuraskaudessa voinut juoda vettä. Siis heti päädyin oksentamaan. Tässä raskaudessa tuntuu olevan vaivat, joilta vältyin Leon ja Arielin kohdalla: Pahoinvointi, tasan 3 tunnin välein ruokailut ja silloinkin suolaisen syönti, koska muuten alan voimaan pahoin.

Myös sf-mittani on aloittanut jo varhain käyrien yläpuolella heilumisen eli närästys tuli reilusti etuajassa aiempiin verrattuna..

Sydämen tykytykseni ovat kuitenkin pysyneet taka-alalla, kun pelkäsin jo sen vaivan ja raskauden yhtälöä eli jos nyt vain osaisin vielä ottaa rennosti tuon pihalla huhkimisen kanssa, niin harjoitussupistuksetkin pysyisivät vähällä. Vaikeata se on, kun tuo vihertävä maa ja lumen alta esiin tulevat roskat laittavat päälle suuren siivousinnon. Toivottavasti mahani ei liian isoksi kasva ennen tomaatin taimien ja viiniköynnösten tuloa, kun kasvihuonekin on hieman kesken vielä.

Auton ratin taaksi mahdun onneksi vielä ja kyllä oli ihana ajaakin pitkästä aikaa tällä viikolla. Heti, kun on se liukastumisen vaara ja kamalat sohjot poissa mieleni rauhoittuu huimasti. En kuitenkaan ala kaahaamaan, vaikka tuntuu, että miespuolisilla se on suurempi ongelma..

Oikein mukavaa vk-loppua kaikille ja hyvää tulevaa äitienpäivän aamua kaikille äideille! :)

T.Minka